Törmäsin kaakkuripariin muutama vuosi sitten aamulenkilläni Nuuksiossa. Ilman kameraa seurailin silloin niiden keväisiä soidinmenoja lammen rannalla. Joitain kuvia sain niistä myöhemmin samana kesänä napattua. Seuraavana vuonna en nähnyt niitä siellä kertaakaan, mikä johtui todennäköisesti siitä, että olin aina väärään aikaan liikkeellä.
Vuonna (2019) pariskunta oli taas paikalla. Seurailin niiden rutiineja usein auringonnousun aikaan aikaisin aamuisin ja kuvasin niitä aika paljon. Riitit jatkuivat läpi kesän. 2019 pariskunta ei onnistunut saamaan jälkeläisiä kovasta yrityksestä huolimatta.
Kaakkuri on arka lintu ja lähelle on vaikeaa päästä. Naamioituminen, paikallan oleminen ja odottaminen on ollut ihan hyvä taktiikka kuvauksissa. Kun on riittävän monta kertaa epäonnistunut, on pikku hiljaa ymmärtänyt ainakin sen, miten ei tule toimia näiden lintujen kanssa. Tämä pari teki kuitenkin useinmiten samat rutiinit ja sain yrittää usein.
Kaakkuri on kuikan ohella mielestäni yksi kauniimmista vesilinnnuistamme seurata. Keväällä 2020 jatkoin saman kaakkuriparin kuvaamista. Varustukseeni on tullut mukaann ilmatäytteinen makuualusta, jonka päällä voi maata lammen rannalla vesirajan tuntumassa. Rakentelin telttakepeistä koottavan kehikon, mikä päälle olen viritellyt suojaverkon ja makaan patjan päällä vesirajassa röllipuku päällä kamerani kanssa. Kaakkurit ovat usein käyneet ihan vieressä.
Kaakkurireviirini on laajentunut 2020-21 Lohjalle ja Repoveden kansallispuistoon. Lohjalla oleva pari sai vuonna 2020 kaksi poikasta, joista muutamia kuvia tässä albumissa. Nuuksiossa ja Lohjalla kumpikin pari hautoi 2021, mutta kummankaan haudonta ei tuottanut tulosta.
Kaakkurikuvia on kertynyt tuhansia ja kaakkurilampien mättäillä on tullut makoiltua kaikissa sään olomuodoissa melkoisen paljon. Suolampien aamut ja illat ovat tulleet tutuiksi. Upea lintu tämä kaakkurimme.
